Suomeen erityisryhmien ratsastus löysi tiensä vasta nelisenkymmentä vuotta sitten, 1970-luvun alussa. Idean toi Suomeen lääkintävoimistelija, terveydenhuoltoneuvos Aune (Tyssy) Hannus, joka tutustui vammaisratsastukseen ollessaan Puolassa stipendiaattina 1960-luvun alussa.

Vammaisratsastus (1.1.2019 lähtien pararatsastus) on erityisryhmille kohdistettua virkistys-, harrastus- ja kilpailutoimintaa. Tavoitteena on mahdollistaa tasavertaiset ratsastusmahdollisuudet henkilöille, joille vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen takia osallistuminen tavallisille ratsastustunneille tai -kilpailuihin on vaikeaa.

Vaikka vammaisratsastuksella onkin varsin lyhyen juuret suomalaisen hevosurheilun historiassa, voi jo useissa Suomen Ratsastajainliiton hyväksymissä ratsastuskouluissa harrastaa koulutetun vammaisratsastusohjaajan ohjauksessa.

Ratsastusterapia on toisen maailmansodan jälkeen syntynyt kuntoutusmuoto. Suomeen ratsastusterapia tuli 1980-luvun lopussa. Maassamme myös vammaisratsastustoiminnasta aikanaan vastannut Suomen Kuntoutusliitto kehitti ratsastusterapiasta kokonaisvaltaisen kuntoutusmuodon, jossa hyödynnetään hevosen fysioterapeuttisia elementtejä, liikettä ja lämpöä.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on lasten ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyn ja hoidon tukemiseksi tehtävää työtä. Hevostoiminnan pääperiaatteita ovat toiminnallisuus, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys. Toiminta tapahtuu talliyhteisön elementtejä hyödyntäen ja tavoitteena on kehittää asiakkaan sosiaalista toimintakykyä.

Hevostoiminta Minteli tarjoaa voimauttavaa hevostoimintaa, jossa hyödynnetään ryhmän tarjoamaa vertaistukea ja hevosen motivoivia elementtejä.